Mistä on copywriterit tehty? Kurkistus kirjoittajan maailmaan – Redland
Takaisin

Mistä on copywriterit tehty? Kurkistus kirjoittajan maailmaan

Runebergin päivä on hyvä päivä paitsi nauttia kansallisrunoilijamme mukaan nimettyjä torttuja, myös liputtaa kirjoittavien ammattilaisten puolesta. Meillä Redlandilla on tällä hetkellä kuusi kirjoittajaa, joiden sielunmaisemiin päätimme kurkistaa.

Kysyimme eri-ikäisten ja -taustaisten ammattilaistemme tulo- ja näkökulmia kirjoittamiseen, lukemisen merkityksestä ja tietenkin luomisen ihanasta haasteellisuudesta. Kirjoittajiemme tarinoista nousee selkeästi yksi yhdistävä tekijä – kaikki ovat olleet lapsesta asti mahdottomia lukutoukkia.

Anni, junior copywriter

It’s hell writing and it’s hell not writing. The only tolerable state is having just written, on runoilija Robert Hass sanonut. Kirjoittaminen on keskimäärin ihanaa, mutta usein se on myös kamalaa. Vaikeaa, puuduttavaa ja uuvuttavaa. Mutta ei kirjoittamattakaan voi olla.

Ala-asteella kirjoitin ystäväkirjaan, että minusta tulee isona lastenkirjailija. Ei tullut, mutta kaikenlaista olen kirjoittanut. Ennen mainosalaa työskentelin toimittajana. Vapaa-ajallakin olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan: päiväkirjaa, kirjeitä, novelleja, blogeja, monologia harrastajateatteriin. On onni saada elättää itsensä kirjoittamalla. Ehkä jonain päivänä kirjoitan sen lastenkirjankin.

Kirjoittaminen on minun tapani olla olemassa ja käsitellä kokemaani. Olen pilkunviilaaja, sävyjen kuulostelija ja rivien väliin tähyilijä. Kirjoitan, koska haluan ravistella ihmisiä, antaa ajattelemisen aihetta, vaikuttaa, koskettaa.

Luen paljon ja pidän esimerkiksi Saara Turusen, Miika Nousiaisen, Kjell Westön, Khaled Hosseinin ja Miranda Julyn kirjoista. Kaikkia kirjoittajaksi aikovia kehotan lukemaan mahdollisimman paljon. Fiktiota ja faktaa, vakavaa ja hauskaa, lyhyttä ja pitkää. Vaikutteille altistuminen on hyväksi. Lue kirjojen lisäksi vaikka sanomalehtiä, runoja tai laulujen sanoituksia. Tai kuuntele äänikirjoja ja podcastejä, sillä niistäkin oppii tapoja ilmaista itseään sanoilla. Kirjoittajalle ei myöskään tee pahaa olla sivistynyt.

Lukemisen lisäksi pitää tietenkin kirjoittaa. Paljon. Silloinkin, kun kirjoittaminen tökkii, pitää kirjoittaa jotain, vaikka sitten sitä paskaa. Hyväksi kirjoittajaksi oppii vain kirjoittamalla ja paremmaksi kirjoittamalla lisää. Lopulta paska muuttuu timantiksi.

Janne, senior copywriter

Olen aina lukenut paljon, kaikenlaista. Kirja kädessä tulee vaan hyvä fiilis. Sarjakuviakin olen kuluttanut urakalla. Aku Ankoilla on ikuinen paikka sydämessä, ja Carl Barks on yksi hurjimpia tarinankertojia.

Kirjoittamaan sytyin vasta lukiossa, mutta se oli sitten menoa. Olin alkanut myös kiinnostumaan elokuvista yhä syvällisemmin. Lukion ekalla kirjoitin Sam Peckinpah’n Hurjasta joukosta esseen, jolle äidinkielen opettajani herutti kiitosta. Teinkin tuosta esseestä lukiovuosina itselleni Iisakin kirkon ja kirjoitin sitä uusiksi parikymmentä kertaa ennen kuin olin tyytyväinen. Olen edelleen kiitollinen Turun Luostarivuoren lukion loistaville opettajille.

Yliopistossa kiinnostus kirjoittamiseen, ilmaisuun ja viestintään lisääntyi. Alkoi hahmottua, että jotain osaankin. Valmistuttuani pääsin historiikkiprojektin kautta Turun Sanomiin toimittajaksi, kunnes elämä vei mainosuralle. Kaupallista luovuutta onkin nyt harjoiteltu jo yli 20 vuotta, enkä tähän laita mitään siitä, miten aika menee nopeasti. Elokuvaharrastuksesta olen saanut ponnahdusvoimaa luovuuteen, ideointiin, konseptointiin, tiivistämisen taitoon (se haastavin!) ja kokonaisuuksien hahmottamiseen – myös visuaalista silmää koulien. Olen kirjoittanut paljon elokuvista, sadoista kritiikeistä esseisiin. Film-O-Holic.com-verkkolehden perustimme jo vuonna 1998.

Oli myös kausi, jolloin kirjoitin haikumitallisia runoja, mutta ei niistä enempää. Minulle lukeminen ja kirjoittaminen merkitsevät ennen kaikkea minuuden, ajattelun, luovuuden, mielikuvituksen kapinan ja avoimuuden tutkimista ja harjoittamista. Sivistystä ja oppimista koko elämän mitalla. Ja hetkinä, jolloin pää hakkaa tyystin tyhjää – ja se hakkaa – tiedän, että kyllä se pirun idea sieltä irtoaa. Vaikka sitten juoksulenkin tai punttitreenin kautta (tai parin punaviinilasillisen). Mens sana in corpore sano.

Siru, copywriter & graafinen suunnittelija

Olen taustaltani graafinen suunnittelija ja ajatteluni on visuaalista. Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kuvien merkityksiä ja yhteyksiä syventämään tarvitaan sanoja. Olen aina ollut kiinnostunut juuri tästä kuvan ja sanan liitosta.

Kirjoittaminen on minulle luonteva tapa ilmaista itseäni ja avata ajatuksia. Aloin kirjoittaa työssäni, koska vihaan lorem ipsumia. Teksti ansaitsee olla enemmän kuin placeholder. Ilman hyvää sisältöä visuaalisuus jää pinnalliseksi koristeluksi. Aloitin sloganeista ja someteksteistä, laajensin käsikirjoituksiin ja lopulta konsepteihin ja artikkeleihin asti.

Lapsena olin varsinainen lukutoukka ja nykyäänkin kuuntelen mielelläni äänikirjoja ja podcasteja. Ehkä vielä kirjoja suurempi intohimo minulle ovat kuitenkin elokuvat. Viihdearvon lisäksi olen kiinnostunut tutkimaan niiden visuaalisuuden ja tarinan yhteyksiä.

Tyhjän paperin kammoon pätee mielestäni sama vinkki kuin muuhunkin aloittamisen vaikeuteen: “Jos et tiedä mitä tehdä, tee edes jotain”. Tiputa itsekritiikki ja aloita jostakin. Vaikka sitten keskeltä lausetta, tärkeiden asioiden listaamisesta tai tajunnanvirrasta.

Virpi, viestintästrategi

Sain joululahjaksi lasten kirjoituskoneen, kun olin 7-vuotias.  Samana vuonna sain myös lasten haitarin, mutta se jäi nurkkaan. Kirjoituskone kulki mukana. Ala-asteella kirjoitin satuja ja etsivätarinoita. Asuimme kirjaston vieressä. Se oli kodikas sivukirjasto kerrostalon alakerrassa. Joka päivä koulun jälkeen menin kirjastoon ja etsin luettavaa, hylly hyllyltä. Kun olin lukenut suurimman osan lastenosaston kirjoista, siirryin aikuisten puolelle. Muistan lukeneeni Urho Kekkosen elämänkerran, kun olin 10-vuotias.

Teini-ikäisenä ahmin klassikkokirjallisuutta, aina Dostojevskista Kafkaan. Luin useamman kirjan viikossa. Kirjoitin paljon ja jokunen teksteistä julkaistiin paikallisesti. Päätin, että haluan kirjoittaa työkseni.

Veljeni tutustutti minut Rosa Liksomin kirjoihin (kuten myös The Smithsien tuotantoon). Rosa parodioi stereotyyppistä lappilaisuutta ja lappilainen identiteetti oli asia, jonka merkityksellisyyttä pohdin aikoinaan jonkin verran. Tänä päivänä meänkieli ja roisi arkikuvaus helpottaa ajoittaista koti-ikävää. Luen mielelläni myös runoja, kuten Mirkka Rekolaa ja Eeva-Liisa Mannerta.

Joskus haaveilin kirjastohuoneesta. Nyt olen tyytyväinen kirjahyllyyni. Kirjahylly kertoo ihmisestä paljon. Harmi, että niitä ei enää monen kotoa löydy.

Kun edessäsi vilkkuu vaativa kursori, kirjoita. Älä editoi. Älä kritisoi. Kirjoita tajunnanvirtaa, kuten James Joyce. Kun teksti on hyvällä mallilla, pidä tauko. Anna tekstin hautua, palaa siihen päivän päästä ja jatka. Näytä teksti ulkopuoliselle ja pyydä palautetta. Ole rohkea.

Annika, markkinointipäällikkö

Taisin olla 6-vuotias, kun tajusin osaavani lukea. Mummini luki minulle Selma Lagerlöfin teosta Peukaloisen retket villihanhien seurassa. Katseeni seurasi kirjan sivuja ja yhtäkkiä kirjaimet ja luetut sanat sulautuivat yhteen ja saivat järjellisen muodon. Loput kirjasta halusin lukea itse.

Lukeminen johti mielikuvituksen kehittymiseen, haluun kertoa tarinoita ja jäsentää ihmettelemiäni asioita kirjoittamalla “pöytälaatikkoon”. Kirjoittaminen on minulle puhdistava kokemus, jonka jälkeen on aina helpompi hengittää. Lukemalla olen oppinut ymmärtämään maailmaa, kirjoittamalla olen oppinut ymmärtämään itseäni.

Kirjoittamisen kursseilla oppii tekniikkaa, mutta itse kirjoittaminen kehittyy kirjoittamalla ja lukemalla – paljon ja erilaisia tekstejä. Ihailen Donna Tarttin ja Paul Austerin tarinankerrontaa, mutta Jose Saramagon upea sanataide ja Julio Cortázarin surrealistiset juonenkäänteet saavat haukkomaan henkeä hämmästyksestä. Ja se on hienoa se.

Nuorena ajattelin, että minusta tulee kirjailija tai toimittaja. Päädyin vähän sivupolulle, eli yritysviestinnän ja markkinoinnin pariin. Kun kirjoittaa työkseen, on tärkeää miettiä kenelle kirjoittaa ja mistä näkökulmasta aikoo asian kertoa. Verkkoon kirjoittaessaan on otettava huomioon myös hakukoneet ja ihmisten lyhyt keskittymiskyky. Tiivistämisen taito, osuvat otsikoinnit ja napakat ingressit ovat viestinnässä tarpeen.

Digiajan myötä luova kirjoittamiseni siirtyi pöytälaatikosta blogiin. Redlandiin töihin hakiessani blogini toimi portfolionani sisältömarkkinoinnin tekemiseen. Tällä hetkellä kiireinen arkeni on peitellyt blogini unten maille, mutta jonain päivänä herätän sen.

Neuvoni kirjoittamiseen: mitä enemmän pelkäät antaa tekstisi toisten luettavaksi sitä parempi se yleensä on. Paina julkaisunappia ja päästä se maailmalle.

Emma, copywriter-harjoittelija

Olen siitä omituinen kirjoittaja, ettei kirjoittaminen itsessään ole minulle tärkeä tai rakas toiminto. Nyt teen päivittäin töitä sellaisten ihmisten kanssa, joille kirjoittaminen tuntuu olevan hengittämistä, elinehto. Minä en rakasta kirjoittamista, minä rakastan tarinoita. Ja tarinan voi kertoa monella tapaa.

Aloitin kirjoittamisen tavallaan jo esikouluikäisenä. Julkaisimme parhaan ystäväni kanssa lehden, jossa paljastettiin Salattujen elämien juonikäänteitä ikätovereille. Lehti julistettiin kuitenkin päiväkodin tätien toimesta pannaan, koska sen sisältö ei ollut sopivaa kuusivuotiaille. Mokomat sievistelijät. Läpi ala-asteen kirjoitin kaikkea mahdollista laidasta laitaan: fantasiatarinoita, omia lauluja, käsikirjoituksia kuvitteelliseen piirrossarjaan. Yläasteella kirjoitetut tarinat vaihtuivat sarjakuviin, joissa visuaalinen ja sanallinen ilmaisu yhdistyivät. Kirjoittamisen kantavana voimana on kuitenkin säilynyt kaipuu mielikuvitusmaailmaan, sinne missä mahdoton muuttuu mahdolliseksi.

Ammattiharjoittelua on nyt takana nelisen viikkoa. Vaikka tämä ensimmäinen kuukausi onkin ollut ajoittain haastava ja jopa vaativakin, se on myös valanut uskoa omaan osaamiseen. Sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ei voi kuitenkaan vielä tietää. Mielelläni silti katsoisin nämä kortit loppuun ja selvittäisin, onko minusta todella alan ammattilaiseksi.

Ohjeita kirjoittamiseen en kenellekään anna, sillä itsekin niitä kipeästi päivittäin kaipaan. Onneksi ympärilläni on raudanlujia ammattilaisia neuvomassa tätä kielenkäytön untuvikkoa silloin, kun kirjoittamisen suunta on hukassa.

Tarvitsetko kirjoittajaa?

Me Redlandilla voimme auttaa sinua monenlaisissa viestinnän ja markkinoinnin tekstitarpeissa sekä ideoinnissa, esimerkiksi konseptisuunnittelussa, sisältömarkkinoinnissa tai yritys- ja yhteisöviestinnässä. Hoidamme mielellämme myös sisältöjesi julkaisua sosiaalisessa mediassa ja niiden jakelua digitaalisen markkinoinnin keinoin.

Jätä tarjouspyyntö tai ota yhteyttä info@redland.fi, niin keskustellaan siitä miten voimme auttaa sinua!